perjantai 2. toukokuuta 2014

Kuulumisia toukokuun alusta...


 Ihanaa miten on jo ollu niin aurinkoisia ja lämpimiä päiviä!
Vaikkakin mukaan mahtuu myös niitä pilvisiä päiviä, lumi-/räntäsateita ja hyytävän kylmää tuulta...

Juurikin sellanen lumisadepäivä osu kohdalle sillon kun kuvailin näitä lasipulloja, mutta kyllä siellä vaan hiukan vihertääkin... :)

Juuri tuosta sinipulloikkunan näkymästä ollaan nyt hiukan harvennettu puita, ja lisää tullaan harventamaan kunhan keritään ja jaksetaan. Näkymä pihalla on melkosen villi nyt kun risuja on siellä täällä, mutta kait se siitä pala kerrallaan saadaan kuntoon tuo piha.

  



Näkymä pihalla on nyt vähän tämmönen;







Mutta voi miten mua inspiroikaan toi näkymä joelle! Vielä on paljon paljon paljon puuhaa, mutta takapihalla on ihanaa kun sinne illallakin vielä aurinko yrittää kurottaa... :)



Virittelimme hiukan kukkapenkkiä tontin rajalle, siellä jo muutama muratinkränä urheana sinnittelee henkensä pitimiksi... :) Ja siis tarkotus ois tohon semmossia luonnonkasveja laitella, saavat rauhassa levitä siellä.
Ja muuten tuo linnunpesä löyty (tyhjänä!!!) siitä koivusta joka kaadettiin, niin halusin sen sitten säästää ja iskin ainakin toistaiseksi tohon kukkapenkin laitamille. Katsotaan jääkö siihen vai keksinkö jotain muuta sille.




Lupiineja löyty tämmönen "mätäs", ja tietty ne piti pelastaa ja heittää kukkapenkkiin. :)



Mutta minkähän mahdollisen alkuja ne nämä on? Muutama siellä täällä törröttää, en vielä viittiny repiä pois ku jos onki joku hiano, mut kai nää jotai rikkakasveja on vai..? Ku eihä mei penkissä mikää muu kasva! :D
Tunnistaako joku mitä näät on? Pitäsköhä ne vaa repiä pois...




Nii juu, kaadettiin se koivu. Mä niin tykkään kun se on tommonen vähä neliön mallinen. Siihen sitte rungon päälle jotaki, mut tohon viereen maahan istutettiin kahta erilaista kukkaa. Ja heh, kummankaa nimee en tiettykää muista. Mutta toivon kovasti että ne siinä säilyy ja kasvaa ja menestyy ja viihtyy eikä kuole pois.



Tämmösset jo vähän availi nuppujaan tuolta toisesta kukkapenkistä. Siinä maa on niin kovin kivistä ja kuivaa, että oon siihen laittanu tämmösiä maanpeitto-kasveja, mitälie kalliokasveja ovat. Aika kivasti osa on levinny, toivottavasti muut ottaa mallia! :) Laitan siitä myöhemmin kuvaa kun ehdin sitä vähän kaunistaa...



Se ihanasti kurotteleva ilta-aurinko todella inspiroi mua. Ja ihana joki.



Tapsaa inspiroi grillikauden avajaiset. xD



Mitähä mä oo viimeks kertonu mein juoksuharrastuksesta? Oonkohan mä kertonu ylipäätää mei juoksuharrastuksesta? :)
Noh. Keväällä 2012 keksittiin alkaa yhdessä käydä pienillä hölkkälenkeillä. Lisättiin aina vähän kerrallaan juostavaa aikaa ja matkaa, ja lopulta kesällä juostiin yhteenmenoon ilman välikävelyitä puolta tuntia kerrallaan, neljää kilometriä. Sitten juoksuharrastus hiipui ja jäi kokonaan syksyn ja talven myötä. Ja voi miten se harmitti! Nyt vuoden alusta aloiteltiin uudelleen. Talvi kun oli mitä oli, se mahdollisti hienosti juoksemiset kun ei ollut pakkasta, ei lunta eikä liukasta, muutamaa poikkeuskertaa lukuunottamatta.

Nyt villitys on vaan kasvanut, ja voi hyvin! :)
Nykyään koitan päästä kolmesti viikossa juoksemaan. Joskus menee puoli tuntia, toisella kertaa 5 kilometriä, vähän vaihtelevasti, miten milloinkin ehtii ja jaksaa. Joku sunnuntaiaamu Tapsa lähti juoksulenkille mukaan (välillä käyn yksin tai Hanna-ystävän kanssa kun Tapsa on 3-vuoron vuoksi eri aikaan kotona kun minä) ja juoksimme ekaa kertaa 6 kilometriä yllättäen itsemmekin. Voi miten kiva mieli siitä tuli!

Vappu-torstaina lähdin aamulla lenkille ja jätin Tapsan nukkumaan kun oli niin kovin väsynyt. Alkuun väsytti itseänikin niin kovin, että mietin juoksevani vain 12min ja palaavani takaisin kotiin. Totesin pian etten viitsi edes yrittää juosta reippaasti jotta saisin hyvän matkan siihen 12minuutille, ja jatkoin vain hölköttelyä. Ajattelin kääntyväni takaisinpäin viimeistään kolmen kilometrin maamerkiltämme, mutta sitten päätinkin jatkaa lenkkiäni toisen kautta, joen vastakkaisen puolen teitä pisin takaisin. Olimme ajaneet autolla sieltä kahdesti, ja kuvittelin muistavani reitin josta arvioimme kertyvän yhteensä vähän vajaa 7 kilometriä. Ajattelin juoksevani kuusi, ja käveleväni lopun matkaa takaisin talolle. Taivas aivasti räntää niskaan, ja yhtäkkiä kuuden kilometrin jälkeen tie ei enää näyttänyt ollenkaan tutulle. Sitkeästi kuitenkin jatkoin hölkkää eteenpäin, kunnes tajusin kääntyneni liian aikaisin tienhaarasta ja juoksevani jonkun talon pihaan. Jonkinsortin riemukaaren siinä vetäsin ja koitin juosta reippaasti pois. Onneks siitä sitten pääsi pian jo tutummalle ja isommalle tielle. Totesin ettei puutu enää kun 300 metriä jotta tulisi 8 kilometriä täyteen, pakkohan se oli juosta. :)

Tapsa naureskeli kotona että kyllä vaimo ois selvinny lyhyemmällä lenkillä jos olis vaa malttanu pysyä reitillä. :) Mutta että 8 kilsaa!



Tassu voi hyvin ja nauttii huomiosta.




Nyt kello on kerenny jo niin myöhäselle, että emännällä rupee silmät lupsuun.

Hyvää yötä, kaunista huomenta...

-Jeepu-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!